mummo täällä

Uusi Blogaaja.fi -blogi

mummon ruokakaapilla


salaatti:
kikhernepasta,savulohi,fetajuusto-snack aurinkokuivatulla tomaatilla, oliiviöljyvedessä keitettyä porkkanaa,jääsalaattia,tuorekurkkua. Lisäksi oliiviöljyä, rakuunaa, merisuolaa…nam

Luonnon äärellä

Kirjoitan ensimmäistä artikkeliani, hermoja kiristää tämä blogin kanssa opettelu mutta ajattelen että hyvä se on aivoille opetella uutta. Palaan ajatuksissani luonnon ääreen, yritän unohtaa sen mitä en kunnolla osaa ja ajatella sitä mitä osaan ja mikä saa mieleni tyyneksi, luonnon äärelle. Siellä
polkuni muuttuu arvaamattomaksi luonnon vaihtelevan mielen myötä. Kuin sillä olisi häiriöitä ja oireita. Se hikoilee ja palelee, kyllästyy, innostuu tai rauhoittuu taas olemaan jotakin. Sillä on vaihtuvuutta kuten työpaikoilla ja elämässä mutta se on silti rauhoittava ja luotettava. Lähden paksussa vaaleanpunaisen pesuaineen tuoksuisessa takissa kulkemaan aamuvuoroon metsän kautta koska eilen olin jäätyä kevään vaivihkaa vaihtaessa ohuehkon tuulen pitävän pinkkinsä, värikkään puuvillapiponsa ja päättäessä että tänään pistetään rättimaton oloiset villasukat ja jo kesälevolle pestyt lapaset ja toppikset päälle, odottelemasta syksyn ensimmäisiä rihloja, se oli jälleen vaihtanut mielensä ja suuntansa ja muutos näkyi myös sisustusvimmalla vaihdetussa, ensin tuumatun maanläheisen värisävyn kylmetessä valkeaan ja glamouriin pitkin pensaita, puitaja maita mutta olen onneksi tottunut epävarmuuteen elämässä ja tuntui ilahduttavalta huomata että nyt sitä mennään näillä kimaltevilla teillä, otetaan elämässä se mitä tulee.
Polkuni oli muuttunut arvaamattomaksi, otin oksista tukea mennessäni hopeanvivahteista alaviistoa jokea kohti jossa jääpeitteen sulattua oli virtaava vesi esillä kivien lomassa, tukeva pinta oli poissa. Talvella olin vain kävellyt huoletta yli ja yhtäkkiä siinä olivat vain kivet ja vettä, näin se menee, luonto opettaa elämästä kun sitä nöyrästi kuuntelee ja katselee. Pääsen kyllä lammen rantaan missä keväinen aamuaurinko hivelee jo jäätä. Lampi jo laulaa tai tekee ennemminkin äänenavausharjoituksia tummalla bassolla, kunnioitettavaa ja hieman pelottavaa mahtipontista kuminaa ennen kuorolaulua ja mukaan tulevia sooloja kevään edetessä. Metsässä soi valoisa lintujen äännähtely ja muutoin on aivan hiljaista, minulle aivan totaalisen hiljaista luonnon äänien ympäröimänä, mieli lepää ja sielu lepää ja minä istun aurinkoon nojaten puuhun ja kuulen oman sieluni. Lataan hetken valoa,rauhaa,voimaa,uskoa,sisua ja olen vain, osa sitä paikkaa ja hetkeä.

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén